Oikeudenmukaisemman Suomen puolesta

Minulle politiikka ei ole koskaan ollut vain keskustelua vallasta tai puolueista. Se on ollut osa elämääni lapsuudesta asti. Olen saanut kasvaa nähden läheltä, mitä politiikka parhaimmillaan voi olla: ihmisten puolustamista.

Politiikan tärkein tehtävä ei tulisi olla palvella vahvimpia — vaan pitää myös huoli niistä, joilla on vähiten ääntä ja vähiten valtaa.

Aiemmin en ajatellut itse lähteväni ehdolle eduskuntavaaleihin. Olen ennemminkin ajatellut, että ehkä joku muu hoitaa tämän. Että ehkä järki, empatia ja oikeudenmukaisuus lopulta aina voittaa - mutta sitten kävi niin, että oman oikeudenmukaisuudentunnon raja tuli vastaan.

Kun olen seurannut, mihin suuntaan nykyinen hallitus on Suomea vienyt rakentamalla talouden kasvua leikkaamalla kerta toisensa jälkeen niiltä, joilla on jo ennestäänkin vaikeaa - en enää voinut seistä hiljaa sivussa ja katsoa Suomen valumista kasvavien luokkaerojen valtioksi, jossa hyvinvointi nähdään kuluna eikä investointina — yrittämättä vaikuttaa. Yrittämättä seistä niiden heikoimpien tukena, jotka nyt sinne leikkuriin on tungettu.

Minut pakotti liikkeelle huoli siitä, millainen maa Suomesta on tulossa. Sellainen maa, jossa köyhiltä leikataan samaan aikaan kun kaikkein hyväosaisimmille suunnitellaan uusia verokevennyksiä. Maa, jossa rahan valuessa rahan luo leipäjonot kasvaa ja luokkaerot vahvistuu. Maa, joka pala palalta murentaa hyvinvointivaltion peruspilareita – niitä, joita meidän nimenomaisesti pitäisi vaalia.

Ihmettelen kovin, miten meillä on varaa veroalennuksiin, mutta ei rahaa siihen, että vanhus pääsee lääkäriin ajoissa, nuori mielenterveyshoitoon tai lapsiperhe selviää arjestaan?

Pieniltä näyttävät verohelpotukset kasvavat kaikkein suurimmiksi hyödyiksi juuri niille, jotka jo nyt keräävät suurimmat voitot ja samaan aikaan tavalliselle ihmiselle sanotaan, että pitää vain kestää enemmän.

Minun mielestäni hyvinvointivaltion idea ei ole se, että jokainen pärjää yksin. Sen idea on se, ettei ketään jätetä yksin.

Siksi olen mukana.

En siksi, että uskoisin politiikan olevan täydellistä. Vaan siksi, että uskon Suomen voivan olla parempi kuin tämä suunta, johon meitä nyt viedään. Jos löytyy tahtoa, löytyy myös keinot.

Haluan puolustaa empatiaa aikana, jolloin kovuus näyttää olevan muodissa. Haluan puolustaa oikeudenmukaisuutta aikana, jolloin eriarvoisuus kasvaa. Ja haluan puolustaa tavallisia ihmisiä aikana, jolloin liian moni kokee, ettei kukaan enää kuuntele.

Minä toivon, että näissä vaaleissa Te äänestätte sydämellänne. Että Te äänestätte ihmistä, jonka uskoisitte pitävän teidän puolianne silloin, kun teillä on vaikeaa. Ihmistä, jolle ihmisarvo ei ole rahalla mitattavissa. Ihmistä, joka välittää.

Koska me voimme menestyä myös välittäen.